uskomatonta...

Olo on ihan epätodellinen. Vähän väliä käyn kurkkaamassa testiä pesukoneen päällä, edelleen kaksi viivaa. Kädet ja jalat tutisee, hikeä pukkaa... Nyt jo!? Tuntuu kuin tämä tapahtuisi liian nopeasti, vaikka oikeasti ollaan yritetty jo 5 ja puoli vuotta! En voi uskoa tätä. Toisaalta en haluaisikaan vielä uskoa, jos jotain sattuukin..
En kyllä suosittele sofi one step liuskatestejä kenellekkään (herkkyys 10 mitälieyksikköä). Ihan turhaa viivan etsintää. Kun vertaa eilistä one step testiäni ja tämän päivän apteekin omaa testiä, on apteekin testissä ihan selvä plussa mutta liuskaa saa kyllä tihrustaa! Ja vaikka apteekin testin herkkyys taitaa olla 25.
Mulla kaapissa vielä 4 apteekin testiä + 1 clearbluen viikkonäytöllinen, jonka aioin käyttää oikeana testauspäivänä eli perjantaina. Ja ihan varmasti tulee nuo toisetkin testit käytettyä...
Tietääkö joku miten raskausviikot ivf:ssä lasketaan? Onko punktiopäivä 2+0? Alkiot siirrettiin 2 päivää punktion jälkeen. Klinikaltahan se selviää, mutta soittelen sinne vasta perjantaina, en kehtaa myöntää testanneeni etukäteen :)

Listaanpa oireita mitä havaitsin nyt tämän siirron jälkeen, mutta en negahoidoissa!
- hormooneista tullut aiemmilla kerroilla tosi voimakkaita kylmiä ja kuumia aaltoja, nyt sellaiset puuttui kokonaan
- lugeista  tullut aina tissi- ja nännikipua, joka loppunut pari päivää ennen testausta, mutta nyt kipu on vaan yltynyt ja tissit tuntuvat painettaessa kovilta.
- maha turvonnut varsinkin iltaisin. Ja joka päivä. Negahoidoissa turvotusta ei joka päivä. Vatsassa kyllä samat nippailut ja jomotukset kuin negakierrollakin, taitaa lugeista johtua.
- iltaisin kova vilu vaikka mies valittaa kuumuutta. Lämpöjä en ole katsonut missään hoidossa.
- vatsa tulee kipeäksi tavalla, jota en osaa kuvailla, kun tapahtuu liikaa rasitusta esim. vauhdikkaalla lenkillä tai töissä kun on kova kiire.
- ajoittaista huimausta
- negahoitoihin eroavaisuutena nyt myöskin se, että seksiä emme ole harrastaneet punktion jälkeen tähän päivään mennessä ollenkaan :)
- aina ennen ollut käytössä luget + zumenonit, nyt luget + estradot-laastarit. Myöskin femar oli uusi lääke munarakkuloiden kasvattelussa. Eikä gonapeptyliä ole koskaan ennen laitettu myös siirron jälkeen. 
- aiemmin tehty 4 pakastealkionsiirtoa, tämä ensimmäinen tuoresiirto meille.

noin viikko punktioon

Eihän se Femar toiminut niin kuin piti, tietänkään. Mikä mun kropassa nyt saataisiin edes toimimaan.
Yhden nappulan otin kp 3-7 eli viitenä päivänä. Ultrassa olisi pitänyt näkyä hyvin valikoituneita, 8-11mm pulleita rakkuloita 5-10 kpl. No, yksi 8mm rakkula saatiin aikaiseksi tällä lääkkeellä...
Puregonia on sitten piikitelty 6 päivää, 75 yksiköllä mennään, tosi pienellä siis. Neljän päivän pistelyn jälkeen seurantaultrassa näkyi oikealla munasarjassa n. 4 kpl vähän kasvaneita muniksia, vasenta puolta lääkäri ei saanut lainkaan näkyviin vaikka miten kauan koitti. Siksi samaa annostusta jatketaan, jos vasemmalla puolella onkin isojakin muniksia.. Mikä hemmetti sen sitten tekee ettei koko vasenta munasarjaa saatu ultralla näkyviin?? eipä ole tällaistakaan ennen sattunut. Ja lääkäri oli kokenut, mielestäni paras lääkäri tuolla naistentautien polilla.
Nyt sitten taas perjantaina ultraan. Ärsyttää kyllä tämä ajelukin, miksei täällä omalla paikkakunnalla voi sitä alle viiden minuutin ultraa ottaa, vaan pitää liki tunnin ajomatkan päähän per suunta ajaa parin päivän välein! Tiedän kyllä että asiantuntevan lääkärin puutteen takia se on mutta... On vaan aika sähläystä töitten kanssa kun joudun kesken päivää lähtemään ja työkaverit joutuu alimitoituksella loppupäivän hoitamaan (hoitotyö).
Huomisesta alkaen pistelenkin sitten puregonin lisäksi taas orgalutrania myöskin joka ilta, ettei pääse munikset karkaamaan.
Olen miettinyt vertaistukiryhmään liittymistä. En vain tiedä olenko valmis "paljastamaan kasvoni" tämän asian kanssa ihan julkisesti. Tuntuu vaan kovin raskaalta tämä kaikki. Olen kyllä läheisilleni kertonut missä mennään, mutta eivät he oikeasti ymmärrä miltä musta tuntuu...
Itken harvoin, mutta kyllä taas huomaa hormoonien vaikutuksen. Koko ajan itkettää ja ihan hölmöissä tilanteissa. Jälikäteen naurattaa, mutta sillä hetkellä tunne on jotenkin murskaava enkä pysty itkua pidättelemään! Tänään itkin kun olimme katsomassa vappukulkuetta, johon kuului mm. satapäin moottoripyöräilijöitä. Katsoin ihmisiä, jotka ylpeinä hymy kasvoilla ja nenä pystyssä ajoivat pyöriään ja aloin ajattelemaan miten onnellisilta he näyttävät. Itku tuli, eikä meinannut loppua. Hävetti siellä ihmispaljoudessa, onneksi oli aurinkolasit :) Enkä ole mikään motoristi tai ymmärräkään moottoriajoneuvoista mitään :D Jotenkin olen ensin ihan omissa maailmoissa ja päähän putkahtaa kummallisia ajatuksia, sitten jo kyyneleet valuukin.
Femarista ei muuten tullut mitään sivuoireita, vaikka niitä pelkäsinkin. Nyt jännittää pääsenkö puktioon jos saan vatsataudin tässä ennen?? Meillä on töissä osastot vierailta suljettu epidemian takia...

Hauskaa vappua vaan!

Kevättä rinnassa.

Hei pitkästä aikaa!
Hoitotaukoa takana nyt noin puoli vuotta ja täällä ollaan päätetty jatkaa hoitoja.
Luulin, että tauko tekisi hyvää, mutta ei se nyt ihan niin mennyt. Koko ajan sitä ajatteli, että mitä jos hoidot ei koskaan onnistukaan ja tässä nyt turhia taukoja pidetään ja ihmetellään vaan.. Mietin, että hoidot kaikki vaan kehiin nyt, ollaan ainakin sitten yritetty! Ja lähisuku vaan sikiää lisää mikä ei ainakaan parantanut minun oloa..
Metformiinia tosiaan käytin nelisen kuukautta, ei ollut minun lääke. Annosta ensin nostettiin pikkuhiljaa ja kun tavoite annos saavutettu piti sitä jatkaa. Lääkkeestä tuli ympärivuorokautinen huonovointisuus ja öisin oksentelua. No, lääkettä päätettiin vähentää ja minimi annoksella mentiin. Pahoinvointi vaan ei laantunut, myöskään ei kuukautisia näkynyt lainkaan josta jo tiesi ettei lääke toimi. Lopulta lääkäri päätti että metformin lääkitys lopetetaan tuloksettomana. Se harmitti. Olin niin paljon netistä lukenut positiivisia kokemuksia lääkkeestä ja sen vaikutuksista puuttuviin menkkoihin ja monirakkulaisiin munasarjoihin. Mulle vaan ei saatu edes menkkoja aikaiseksi sllä vaikka sitkeästi kestin pahoinvointikohtauksia 4kk...
Nyt yksi terolut kuuri takana ja sillä saatiin menkat (tupla-annoksella tosin). Edellispäivänä aloitin uuden terolut kuurin ja 2. IVF hoitoon suunnataan.
Nyt koitetaan välttää hyperi ja 70 munasolun punktio vähän lääkkeitä vaihtamalla. Ekassa ivf:ssä munarakkuloita kasvateltiin puregonilla pelkästään, nyt on ensin kp 3-7 käytössä femar niminen lääke. Sitten tarkistus ultraus ja alkaa taas puregonin pistely, pienellä annostuksella. Tuo femarin käyttö kyllä epäilyttää, on meinaan rintasyöpälääke. Mutta hyviä kokemuksia siitäkin olen lukenut. Tuntuu vaan ettei mikään lääke tai hoitomuoto toimi meillä..
Tuleva punktio pelottaa ihan valtavasti. Edelliskertaa ajattelen kauhulla. Vaikka sainkin paljon rauhoittavia ja kipulääkitystä sattui se niin julmetusti ja kidutusta kesti liki tunnin. Olin niin täyteen pumpattu lääkkeitä, etten saanut sanaa suustani tai kyennyt miehen kättä enää puristamaan, kyynleet vain valuivat.
"Mikä ei tapa, todellakin hajottaa" vai mites se meni.

Ultraus 26.4. jolloin viimeistään palaan tänne kirjoittelemaan.