piinapäivä nro 1

Punktio oli pari päivää sitten, keskiviikkona. Teki se taas niin kamalan kipeetä, mutta selvisin. Ja kesti huomattavasti vähemmän aikaa kuin viimeksi. Ei siellä sitten  ollut kuin ne 4 rakkulaa punktoitavana, ja yksi iso kysta. Loppupäivä menikin ihan sumussa enkä paljoa muista mitä lääkärit ja hoitajat selittäneet, kyllä niin lääkepöllyssä olin. Kolmisen tuntia huilailin odotushuoneessa, verhon takana toisen punktio potilaan oksentaessa aika lahjakkaasti.. Itse vuosin verta aika paljonkin ja vielä siirtopäivänäkin hieman.
Nyt punktiosta 3 päivää ja kyllä edelleen on vatsa arka ja turvonnut. Kävely tekee kipeää. Sairaslomaa jatkettiin vielä 3 päivää (sen kolmen päivän lisäksi jonka punktiosta saa). Onneksi myöskin punktiota edeltävä päivä oli töistä vapaata, oli kyllä munasarjat silloin jo tosi kipeät. Miten hemmetissä selvisin vuoden takaisesta koettelemuksesta kun nytkin niin vaikeaa?? En oikein edes muista sitä aikaa..
Punktion tuloksena siis 2 erittäin hyvälaatuista alkiota. Lääkäri kysyi haluammeko että molemmat siirretään, vai vain toinen ja toinen pakkaseen. Päädyimme molempien siirtoon, koska jos sitten pakastettu ei selviäkkään sulatuksesta. Nyt vaan peukut pystyyn että tarraisi kiinni! En osaa edes pelätä kaksosraskautta (vielä ainakaan), pääasia että minut saataisiin nyt jo viimein raskaaksi!
Meille tehty 4 PASsia, eikä yhtään tuoresiirtoa vielä. Joten voi olla että nyt tärppää. Lääkäri sanoi että toiset raskautuvat paremmin tuoresiirrosta, toiset passista.
Keskiviikkona oli siis punktio ja perjantaina siirto. Alkiot siis kahden päivän ikäisiä vai? Päivää ennen siirtoa aloitin luget ja minulle uutena estradot-laastarit, jotka korvaavat zumenonit. Laastari on kyllä kätevämpi, ei tarvitse pillereitä joka päivä muistaa. Laastari vaihdetaan kaksi kertaa viikossa. Lugeja menee se 1 aamulla ja 2 illalla. Lisäksi vielä nyt maanataina, 3 päivää siirron jälkeen eli oletettuna kiinnittymispäivänä pistän vielä nahkaana yhden ruiskullisen gonapeptyliä. Tämä on ihan uusi juttu mulle, enkä ole ikinä kuullutkaan että siitä voisi olla hyötyä kiinnittymisessä. Gonapeptyliä käytin 2 ruiskullista pregnylin sijaan munarakkulat irrottamaan, joten tuntuu hullulta että se voisi auttaa alkiota tarraamaan kiinni. Mutta tehdään niin kuin lääkäri käskee.
Tällä hetkellä toiveet ovat korkealla, liiankin. Jos nega tulee tipun kyllä korkealta. En tiedä jaksaisinko enää kolmatta ivf:ää...

Testauspäivä 24.5. Ja nyt olen taas (viidennettä kertaa) "raskaana" seuraavat kaksi viikkoa ainakin ja aion ottaa rennosti! :) tai yrittää ainakin..

punktio lähestyy!

Tänään viimeinen ultra, ylihuomenna se pelottava punktio!
Vain 4 munarakkulaa siis puktoitavana. Tuntuu niin turhalta lähteä koko punktioon edes... toivotaan vaan että edes kahdesta sitten löytyisi munasolu. Punktio tosin ei varmasti ole vuoden takaiseen verrattuna paha, paaaaljon vähemmän puktoitavaa nyt.
Eilen tuikattu viimeiset annokset puregonia ja orgalutrania. Tänään laitoin irrotuspiikkinä gonapeptyl x 2. Tarkoitus oli käyttää irrotukseen pregnyliä, mutta sitä ei tietenkään saanut paikkakunnaltani mistään enää täksi iltaa vaan huomiseksi aikaisintaan :/ Jääkaapistamme sitten löytyi viime kerrasta jääneitä gonapeptyleitä (silloinkin käynyt tukussa kämmi ja kaikki gonapeptylit piloilla kun päässeet huoneenlämmössä muhimaan! haettiin lopulta injektiot väestöliitolta, jotka jostain syystä olivat pakanneet siihen kylmälaukkuun kaksi ylimääräistäkin.. onneksi! oliko näin tarkoituskin tapahtua?)
Huomenna töistä vapaapäivä ja keksiviikko aamuna punktioon. Nyt sain polilta jo mukaan diapamia, jonka otan autossa matkalla väestöliittoon. On kuulemma juuri käytäntöön tullut ja hyväksi havaittu! Väestöliitolla tietysti sitten se tippa käteen vielä. Perjantaiksi varattu jo tuoresiirto aika, toivottavasti siihen päästään!
Olo on lähes normaali. Siis fyysisesti. Farkutkin menee hyvin jalkaan. Toki alavatsaa vähän turvottaa ja orgalutranin ja gonapeptylin pistoskohdat arat ja turvonneet monta tuntia pistämisen jälkeen. Pystyn jopa vatsalleen makaamaan mikä ei viimeksi olisi tullut kuuloonkaan.
Henkisesti olenkin sitten ollut tosi loppu. Itkettää ja masentaa koko ajan. Töissä. Kotona. Kaupassa. Lenkillä. Maailma tuntuu kaatuvan päälle ja kaikki on turhaa. Itsensä pistäminen oli vaikeampaa kuin muistin, itku silmässä ja vatsa tulessa puoliväkisin piikki nahan läpi, kädet hiestä märkänä ja koko lantion vihloessa. Olisi varmaankin vähän helpottanut jos olisin kotona saanut rauhassa pistää, mutta kun sattui olemaan 4 iltavuoroa putkeen niin töissä siitä oli pikaisesti suoriuduttava.

Sitten vaan ylihuomista jännäämään...