maanantai 1. heinäkuuta 2013

Totta se on

Meillä ollut aika hiljaista kotona. Kumpikaan ei ole oikein uskaltanut puhua raskaudesta mitään, edes toisillemme siis. Hiljaa vaan odotellaan että viikot kuluisivat nopeammin, että tästä asiasta tulisi tosi.

Tänään, rv 9+6 käytiin toisessa ultrassa ja siellä se kaveri jumppasi kovaan tahtiin, sydän kiivaasti pumpaten <3 Pituutta kaverilla oli yli 3 senttiä, ja vastasi viikkoja 10+1.

En vieläkään pysty sisäistämään, että tuo elävä olento ihan oikeasti on minussa, minun vatsassa. Uskaltaako tähän nyt luottaa jo? Mitä jos jokin meneekin pieleen? En vieläkään uskalla siirtyä tästä blogista mihinkään odotusblogiin...

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Kirjoittelin aikoinaan blogia Hymyn takaa ja seurailin sinunkin taivaltasi. Nyt pitkästä aikaa kävin tsekkaamassa kuulumisiasi ja yllätyin iloisesti. Onnea todella paljon matkaan! Meidän kauan toivottu vauva syntyi helmikuussa ja on nyt jo 5 kk ihana poika :) Se onnen tunne on valtava, kun vihdoin on raskaana, mutta samalla todella epätodellinen olo, eikä meinaa uskoa todeksi. Onnea vielä tuhannesti!

    VastaaPoista
  2. Hei! Muistankin blogisi :) Voi kiitos onnitteluista, on tämä kyllä niin ihmeellistä ja epätodellista! Teidän pieni jo puolivuotias, vau :) Nyt alan pikkuhiljaa itsekin uskoa tähän että totta on eikä unta, kun vatsa vaan kasvaa ja pieni potkii kovasti <3

    VastaaPoista