Eihän se Femar toiminut niin kuin piti, tietänkään. Mikä mun kropassa nyt saataisiin edes toimimaan.
Yhden nappulan otin kp 3-7 eli viitenä päivänä. Ultrassa olisi pitänyt näkyä hyvin valikoituneita, 8-11mm pulleita rakkuloita 5-10 kpl. No, yksi 8mm rakkula saatiin aikaiseksi tällä lääkkeellä...
Puregonia on sitten piikitelty 6 päivää, 75 yksiköllä mennään, tosi pienellä siis. Neljän päivän pistelyn jälkeen seurantaultrassa näkyi oikealla munasarjassa n. 4 kpl vähän kasvaneita muniksia, vasenta puolta lääkäri ei saanut lainkaan näkyviin vaikka miten kauan koitti. Siksi samaa annostusta jatketaan, jos vasemmalla puolella onkin isojakin muniksia.. Mikä hemmetti sen sitten tekee ettei koko vasenta munasarjaa saatu ultralla näkyviin?? eipä ole tällaistakaan ennen sattunut. Ja lääkäri oli kokenut, mielestäni paras lääkäri tuolla naistentautien polilla.
Nyt sitten taas perjantaina ultraan. Ärsyttää kyllä tämä ajelukin, miksei täällä omalla paikkakunnalla voi sitä alle viiden minuutin ultraa ottaa, vaan pitää liki tunnin ajomatkan päähän per suunta ajaa parin päivän välein! Tiedän kyllä että asiantuntevan lääkärin puutteen takia se on mutta... On vaan aika sähläystä töitten kanssa kun joudun kesken päivää lähtemään ja työkaverit joutuu alimitoituksella loppupäivän hoitamaan (hoitotyö).
Huomisesta alkaen pistelenkin sitten puregonin lisäksi taas orgalutrania myöskin joka ilta, ettei pääse munikset karkaamaan.
Olen miettinyt vertaistukiryhmään liittymistä. En vain tiedä olenko valmis "paljastamaan kasvoni" tämän asian kanssa ihan julkisesti. Tuntuu vaan kovin raskaalta tämä kaikki. Olen kyllä läheisilleni kertonut missä mennään, mutta eivät he oikeasti ymmärrä miltä musta tuntuu...
Itken harvoin, mutta kyllä taas huomaa hormoonien vaikutuksen. Koko ajan itkettää ja ihan hölmöissä tilanteissa. Jälikäteen naurattaa, mutta sillä hetkellä tunne on jotenkin murskaava enkä pysty itkua pidättelemään! Tänään itkin kun olimme katsomassa vappukulkuetta, johon kuului mm. satapäin moottoripyöräilijöitä. Katsoin ihmisiä, jotka ylpeinä hymy kasvoilla ja nenä pystyssä ajoivat pyöriään ja aloin ajattelemaan miten onnellisilta he näyttävät. Itku tuli, eikä meinannut loppua. Hävetti siellä ihmispaljoudessa, onneksi oli aurinkolasit :) Enkä ole mikään motoristi tai ymmärräkään moottoriajoneuvoista mitään :D Jotenkin olen ensin ihan omissa maailmoissa ja päähän putkahtaa kummallisia ajatuksia, sitten jo kyyneleet valuukin.
Femarista ei muuten tullut mitään sivuoireita, vaikka niitä pelkäsinkin. Nyt jännittää pääsenkö puktioon jos saan vatsataudin tässä ennen?? Meillä on töissä osastot vierailta suljettu epidemian takia...
Hauskaa vappua vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti